perjantai 12. kesäkuuta 2009

Harjoittelu on nyt ohi.

12.06.

Tänään oli viimeinen harjoitteluni työpäivä. Jään vielä hengailemaan tänne sunnuntai aamuun asti.

Olen ottanut paljon lisäkuvia ja kysellyt haastavia kysymyksiä koordinaattorilta ja työntekijöiltä. Olen hahmotellut työmaaharjoittelun loppuraporttia ja ideoinut, että voisin jopa tehdä jonkinlaisen esitelmän aiheesta koulullani, koska TTY:llä ollaan niiiin jäljessä ekologisesta rakentamisesta. Esitelmässä samalla voisin käsitellä paikan muita piirteitä. Feminististä rakentamista, rakentamista sosiaalisena toimintana ja yhteisöllisyyden luojana, rakentamista vapaaehtoisvoimin ja sen koordinointia, koulun ja asuin alueen integrointia jne jne.

Jos motivaationi riittää kyseisen esitelmän pitämiseen, luulisin sen olevan varsin kuumaa kamaa koulullani tai sitten vaihdan koulua. Suomalainen arkkitehtuurin opetus... huhhuh!

Huomenna menen markkinoille viidennen ja viimeisen kerran, tai toivottavasti ei vielä viimeisen. Sunnuntaina menen Marseilesiin eräälle spirulina farmille ja toivon saavani vastauksia kysymyksiini ja toivottavasti myös annoksen elävää spirulinaa. Sitten juhannuksena istutan sen sopivaan altaaseen Suomen maassa. Siitä projektista sitten taas joskus.

Kun saan raporttini valmiiksi tästä paikasta, niin pistän sen tänne blogiin. Jos teen esitelmän kerron milloin pidän sen.

Nyt juhlin työn loppua. Ensiviikolla Suomeen! Sitä ennen käyn Kristianiassa moikaamassa tuttuja. Katsotaan jos vielä kirjoitan blogia pidempään.

Iloa!

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Viikko vierähti nopeasti...

06.06.

Viimeksi taisin kirjoittaa sunnuntaina, vai maanantaina. Työviikko surisi ohi nopeaan ja nyt on taas lauantai. Viikolla ei sen kummallisempaa, Vähän kasvikattoa tein ja loput olkieristystä. Otin jokin verran kuvia rakentamisen eri vaiheista ja pikkuhiljaa alan saada kokonaiskuvan kuvattua.

Torstaina kävin eräässän Antten asunnolla tässä lähellä (tunti autolla). Paikka oli ihan jokilaakso, ihanan syrjässä. Laakso oli jykkä vehreä ja joki polveili matalana hioutuneiden kallioiden välistä.

Paikkaan ei tullut sähköä, eikä johtovettä. Niiden sijaan Sähkötuli paneleista, juomavesi lähteestä. Paikka oli täynnä kekseliäitä pikkuviritelmiä elämää helpottamaan. Sähkötön pesukone, jääkaappi joka toimii kylmällä lähdevedellä. Rakenteilla oli myös vesigeneraattori. Puutarhassa oli hyviä mansikoita ja kirsikoita ja monta muuta mukavaa. Joessa vesi oli kyllä kylmää, joten ei sekään paratiisi ollut. Etsinnät jatkuu...

Juttelin myöhemmin Anetten kanssa ja piirsin hänelle yksinkertaisen biokaasureaktorin, jonka rakentamista ehdotin hänelle. Tästä hän innostuikin suuresti ja sanoi yrittävänsä.

Perjantain poljin taas La Merigueen ja tapasin taas Nooran, Jeanin ja Jean-Morrisen. Lähdimme läheiseen kyläân kuuntelmaan keikka, erääseen ravintolaan, missä vietimme koko illan. Nukuin yöni teltassa. Mukavaa.

Tänään olen käynyt Les Vansin markkinoilla jälleen kerran. Jo neljännet missä olen ollut. Nyt taas le Hameau des buis.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Veni, Vini, Viikonloppu

01.06.

Työviikko alkoi tänään sumuisena, mutta poutana. Jatkoin olkityöitä, mutta tein myös uuden aluevaltauksen, kasvikattojen kanssa. Kasvikatto vaikutta näin alkuun varsin yksinkertaiselta rakenteelta, mutta pitänee paneutua niihin syvemmin. Mitkä on kasvikattojen edut ja haitat.

Viikonloppu sen sijaan oli hieman mielenkiintoisempi. Perjantai meni miettiessä ja päätä käännellessä, mutta lauantaina kävin markkinoilla ja illalla eräillä festivaaleilla. Festivaalit olivat kertakaikkiaan keskellä ei mitään erään vuoren harjalla. Niitä voisi kai kuvailla minikokoisiksi Faces festareiksi. Aika hauska meno ja hyvää kasvisruokaa. Eräs sirkusesitys jäi erityisesti mieleen. Siinä hyvin pienistä aineksista saatiin kerättyä ylisön hullaannuttava esitys. Esitys oli avoin siinä mielessä, että monia esityksen ulkopuolisia elementtejä otettiin mukaan spontaanisti. Humalainen poika vedettiin mukaan esittämään sähköistä hyttystä ja toistensa peräpäitä haistelevat koirat olivat hetken shown tähtiä. Improvisoitua teatteria ja sirkusta. Loistava esitys, vaikka kieli ei minulle ollut selkeää.

Sunnuntai meni taas miettiessä ja päätä käännellessä. Rauhaisa viikonloppu ja hyvä mieli.

torstai 28. toukokuuta 2009

Kokonaisuuden hahamottamista.

28.05.

Tänään nukuin ihanasti kymmeneen ja aloitin työt puolestavälistä päivää. Juuri sopiva tako työviikkoon.

Tilkitsin olkipaaliseinässä olevia aukkoja, tukirakenteiden aiheuttamia. Se oli hidasta manuaalista työtä, joka antoi aikaa miettiä asioita. Mietin rakennusfysiikkaa ja tätä kyseistä olkirakennusta.

Kyseinen rakennus hengittää. Saviolkiseinä toimii höyryjarruna, muttei höyrysulkuna. Siksi ihmettelin aika paljon, että miksi kattoon oli asennettu "Intellon" nimistä kalvoa, joka selvästi vaikutti hörysululta. Tämähän aiheuttaa taloon haitallisia ulospäin suuntautuvia konventioita. Mutta paljastuikin, että kalvo onkin vain puolisulkeva, eli "une frein de vaperu" höyryjarru. Tämä olikin raikas uutinen.

Tämä tieto ilmeni yhteydessä, missä nerokkaalla tavalla seinän savinen höyrysulku ja katon synteettinen kalvo yhdistettiin toisiinsa saveen kastetun hamppuhuovan kanssa.

Sain myös inspiraatiota tehdä jonkinlaisen vaihettaisen kokonaisselvityksen le Hameau des buisn rakentamisesta. Otin jo jonkin verran kuvia tätä projektia varten. Tämä senkin takia, että koulussani, jota varten osittain täällä olen tekemässä tätä projektia, minun pitää tehdä opintopäiväkirja ja selvitys paikasta ja projektista. Sinänsä puitteeni siihen ovat huolattavasti paremmat, kuin monilla, jotka tekevät saman harjoittelun jonkun rakennusfirman raksasiivoojina.

Tänään oli aika hyvä päivä ja sain lisää ajatuksia ja ideoita. Luulen, että olen valinnut oikean ammatin ja toivon, että voin sitä jossain oppia, kuten täällä. Tampereen ark-koulu ja sen ensimmäinen vuosi oli kyllä yhtä tyhjän kanssa. Onneksi olen löytänyt itse opiskelun jalon taidon.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Vieläkin paalia seinään...

27.05.

Tänään lisää paalia laiton seinään. Tosin meininki oli erillainen tänään, koska työvaiheet alkoivat olla sen verran tuttuja, että pystyi tekemään työt itsenäsesti, mikä oli kyllä aikamoinen motivaation tuoja. Sinänsä ei mitään uutta opittavaa, mutta osaisin nyt ehkä itse eristää sisäseinän oljella jos kompontentit olis valmiina.

Tää käy kyllä oikeasta työstä, mutta kun ei saa palkaa on motivaatio joskus hukassa. Tosin tänään työ maittoi kuitenkin hyvin, kun sai itsekseen puuhailla. Onnisuin repimään rystyseni verille kahdesti päivän aikana.

Selvin motivaatiotta työskentelyn oire on väsymys. Päivänä, jolloin en ole tehnyt paljoakaan raskasta työtä olen ihan naatti, jos motivaatio on lopussa, mutta jos päivä on ollut motivoiva jaksan illallakin vielä treenata.

Tänään oli kyllä sellainen naattipäivä, vaikka työskentely ei ollutkaan tervenjuontia. Ei se nyt koskaan ihan tervaa ole, mutta joskus mustaa kahvia.

Ajattelin, että olisi mennyt huomenna kaupunkiin ja ostanut paluulippuja, mutta en olekaan vielä ihan varma milloin palaisin Suomeen, koska tajusin mahdollisuuteni käydä yhdessä toisessa paikassa tässä lähellä oppimassa miten kasvattaa spiruliinaa. Tuota mystistä ravinnelevää, jota varten osittain tänne tulin.

Toivon voivani tuoda elävää spiruliinaa Suomeen ja tuottaa sitä kotioloissa.

Spiruliinasta löytyy listätietoa vaikka täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Spirulina_(dietary_supplement)

Nyt on aika mennä petiin. Öitä!

tiistai 26. toukokuuta 2009

Ja vieläkin paalia seinään

26.09.

Tänään aamulla herätessäni toivoin hartaasti, että kello ei olisi ollut vielä viisi, mutta minkäs sille voi. Tein työpäivan taas olkipaalien kimpussa. Homma alka jo sujua, kun eri työvaiheet on hallussa ja ranskan ilmaisunikin alkaa jo jokseenkin luonnostua.

Meillä on tänään illalla vapaaehtoisten kokus ja huomenna paikan hallinnon kokous. Pitää yrittää pinnsitää, että ymmärrän.

Eipä muuta.

Parikuvaa lisää.
http://picasaweb.google.fr/joonas.tahtinen/LeHameauDesBuis#

maanantai 25. toukokuuta 2009

Paalia seinään!

25.05.

Tänään herättiinkin sitten kello 5:00! Työt alkoivat kello 6:00, jotta päivä voisi loppua aikaisin klo 14:00 ja niinhän se tekikin. Hyvä niin, päivä on tosiaan todella kuuma, eikä luotu työskentelyyn.

Tänään olin kokopäivän eristämässä erästä taloa olkipaaleilla, samalla tekniikalla, josta puhuin aikaisemmin. Päivän kokokohta oli, kun tipahdin savesta liukkaalta telineeltä alas. Onneksni minulle, ei kuitenkaan käynyt mitenkään, vaikka sainkin järkyttävän kokoisen puuvasaran päälleni. Työpäivä jatkui normaalisti.

Opin, että olkipaalieristäminen on varsin hauskaa, mutta varsin hidasta puuhaa, jos vertaa johonkin umpisolumuovilla eristämiseen. Tosin ekologisuus on savioljen puolella 6-0 ja hinta.

Pistän myöhemmin lisää kuvia Le hameau des buis albumiin...